Heps kukkuu..

Nyt viimein on selvitty PM-kisojen jälkeisestä ketutuksesta ja annoin ittelleni viimeinkin armoa, vaikka viime sunnuntaina oli vielä fiilikset notta ohjaaja monttuun..

Kerrattakoon vielä 2.8 päivän kulku, jota tässä olen nyt kokonaisen viikon analysoinut. Eli aamu vaikutti kelin puolesta oikein hyvältä, puolipilvistä mutta ei ainakaan heti aamusta liian kuumaa. Jälkikoirat johdatettiin aluksi maastoon ja tuomari arvosteli ensin niiden janat ja sen jälkeen päästiin hakumaastoon. Jostain syystä jännitti aiiivan tajuttomasti. Kotikisat ei todellakaan sovi mulle. Keskilinja vaikutti lupaavalta, ihan suora hakkuu josta ei voi eksyä. Maasto muutoin olikin sitten salakavalan raskas. Lisäksi koira oli ollut hiukan omituisen oloinen viimeisen viikon treeneissä. Juoksua se oli tehnyt jo jonkin aikaa, joten ehkäpä sekin oli osa syynä.

Ensimmäisestä pistosta homma lähti jo ihan perseelleen. Se ei tietenkään ollut niin kuin olisin halunnut, eli oppikirjoista, ja jouduin molempiin etukulmiin pistottamaan koiraa kahteen kertaan, että se otti riittävästi syvyyttä. No, hyvähermoinen kun olen (no en todellakaan!!), niin pakkahan siitä sekosi kokonaan. Ihan sama ku olisin heittänyt hanskat tiskiin ja sanonu että 'tack och adjöö' ja poistunut takavasemmalle. Niin huonoa oli oma työskentelyni. Toki koirakaan ei ollut oma itsensä ja työskentely oli osittain aika heikkoakin niin itse en kyllä auttanut asiaa yhtään  Lähetykset oli epämääräisiä ja jännitin koko radan niin, että kyllä koirakin sen vaistosi. Lisäksi toisella maalimiehellä, kun olisi koira pitänyt lähteä viemään hallinnassa pois piilolta, sanoinkin sille 'vapaa'. (Tässä kohtaa voi sanoa, että ohjaaja monttuun). Vapaa käsky koiralle = huttua tulee maalimieheltä! No sehän hyppäsi maalimiestä vasten ja pisteitä tietysti ropisi. Viimeinen näyttö oli sitten todella huono ja koira jäi vielä 3 metrin päähän piilosta. En tiedä oliko se todella niin puhki vai mikä oli. Joka tapauksessa ilma tuntui kyllä todella painostavan kuumalta metsässä. Pisteitä tuosta räpellyksestä tuli sitten 155.

Seuraavaksi oli vuorossa esineruutu. 2 esinettä nousi vaivattomasti. Kolmannella tunaroin itse. Luulin näkeväni esineen ruudun keskivaiheilla aivan etureunassa ja aloin lähettämään koiraa siihen. No sehän kuuliaisesti tutki aluetta edestä mitään löytämättä. Kun sitä painostin uudestaan tarkistamaan mielikuvitukseni tuotetta niin se kävi pökkäämässä kuonolla ja 'esine' osoittautuikin tyhjäksi tölkiksi. No tähän tuhrautui aikaa sitten niin ettei kolmatta ehditty nostaa. Pisteitä 19. Josko jatkossa sitten luottais vaan siihen koiran nenään kun ei tuosta omasta rööristäkään oo mihinkään.

Ja sitten tottikseen. Ilma oli siinä vaiheessa jo ihan tuskastuttavan kuuma. Koira teki olosuhteista huolimatta suhteellisen hyvää työtä. Seuraaminen oli ihan mallikasta. Liikkeestä istuminen erinomainen, liikkeestä maahanmeno taisi olla hyvä. Olisi voinut olla nopeampi. Mutta sitten tulikin iso kämmi, jonka taas turasin itte!! (Ja nyt olemme jo kaikki yhtä mieltä ->ohjaaja monttuun). Juoksusta seisomista jännitin itse niin, että juoksin epänormaalisti ja käskykin tuli huonosti ja koira juoksikin perääni! Se oli reagoinut kyllä käskyyn mutta sitten lähti jolkottamaan perään ja juoksi niin pitkälle, että liike meni nollille. Noudot oli kaikki erinomaiset ja olin niihin niin tyytyväinen. Koira ei mälvänyt yhtään kapulaa ja sekä meno, että paluu oli nopea kaikissa noudoissa. Eteenmenossa koira hidasti hiukan lopussa ja reagoi hyvin käskyyn. Pisteet tottiksesta 88. Eli kakkostulokseksi jäi. Sillä irtosi kyllä piirinmestaruus mutta silti se oli hirvittävä pettymys. Mutta näin jälkikäteen olen kyllä koiraan erittäin tyytyväinen. Itsestä en voi sanoa samaa

Tämä viikko on sitten palauteltu koiraa. Ja nyt viimein tuo juoksukin alkoi, joten todennäköisesti se ehtii loppua ennen Kellokisoja, joka on siis seuraava koitoksemme. Ja ensimmäistä kertaa saadaan Etelä-Pohjanmaalta oikein joukkue kasaan! Tosi hienoa lähteä Nannan johdolla Nirhankankaan narttujen kanssa edustamaan tätä 'uutta' kotiseutua